erhoffte

Saksa

Verbi

erhoffte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhoffen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhoffen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhoffen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhoffen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)