erhofften

Saksa

Verbi

erhofften

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhoffen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhoffen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhoffen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhoffen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erhofft (joka on partisiipin perfekti sanasta erhoffen)