eri

Suomi

Adjektiivi

eri (taipumaton)

1. sellainen, joka ei ole sama; erillinen

   Se on eri asia.

   Tein sen eri tavalla.

   Nämä ovat eri paria. Eripariset sukat ovat hassun näköiset.

   Vuokrattavassa huoneessa on eri sisäänkäynti, kuin muissa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈeri/
• tavutus: e‧ri

Etymologia

Sana on johdos sanasta erä. Alkuperäinen merkitys lienee ollut ’erillään oleva; erilainen’.

Käännökset

1. sellainen, joka ei ole sama; toinen, muu, erillinen

englanti: different, separate; other, another espanja: diferente ranska: différent

tšekki: různý venäjä: другой

Liittyvät sanat

• erillinen, erinäinen, erityinen, erikoinen
• erillään, erilleen
• eritoten

Yhdyssanat

erikorkuinen, erilainen, erinomainen, erinäköinen, erioikeus, eripainos, eripituinen, eripura, eritasoliittymä, erivapaus

Adverbi

eri

1. vahvistava adverbi; hyvin, erittäin, erityisen, varsin

   Olet eri hyvä kaveri.

   Eri hienosti tehty sovitus.

Käännökset

1. vahvistava adverbi; hyvin, erittäin, erityisen, varsi

englanti: very (~ good), jolly

venäjä: очень

Liittyvät sanat

• ensi, kelpo, koko, viime
• erilainen, eriparinen
• erikiva

Aiheesta muualla

• eri Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 714, 715 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

Substantiivi

eri

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta era
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta era

Viro

Adjektiivi

eri (taipumaton)

1. eri, erilainen (syn. erinev; eri-

   Vastuvõtt on iga päev eri ajal. – Vastaanotto on joka päivä eri aikana.

   Poisil on jalas eri värvi sokid. – Pojalla on jalassa eriväriset sukat

2. erillinen, erillään oleva (syn. eraldine)

Taivutus

• taipumaton adjektiivi

Liittyvät sanat

• eri-
• erinev
• eraldine

Aiheesta muualla

• eri Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : eri