SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

eri (taipumaton)

  1. sellainen, joka ei ole sama; erillinen
    Se on eri asia.
    Tein sen eri tavalla.
    Nämä ovat eri paria. Eripariset sukat ovat hassun näköiset.
    Vuokrattavassa huoneessa on eri sisäänkäynti, kuin muissa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈeri/
  • tavutus: e‧ri

EtymologiaMuokkaa

Sana on johdos sanasta erä. Alkuperäinen merkitys lienee ollut ’erillään oleva; erilainen’.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

erikorkuinen, erilainen, erinomainen, erinäköinen, erioikeus, eripainos, eripituinen, eripura, erivapaus

AdverbiMuokkaa

eri

  1. vahvistava adverbi; hyvin, erittäin, erityisen, varsin
    Olet eri hyvä kaveri.
    Eri hienosti tehty sovitus.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eri Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

eri (taipumaton)

  1. eri, erilainen (syn. erinev; eri-
    Vastuvõtt on iga päev eri ajal. – Vastaanotto on joka päiv' eri aikana.
    Poisil on jalas eri värvi sokid. – Pojalla on jalassa eriväriset sukat
  2. erillinen, erillään oleva (syn. eraldine)

TaivutusMuokkaa

  • taipumaton adjektiivi

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eri.