Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

eripura (10)

  1. epäsopu, erimielisyys, kiista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeriˌpurɑ/
  • tavutus: e‧ri‧pu‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eripura eripurat
genetiivi eripuran eripurien
(eripurain)
partitiivi eripuraa eripuria
akkusatiivi eripura;
eripuran
eripurat
sisäpaikallissijat
inessiivi eripurassa eripurissa
elatiivi eripurasta eripurista
illatiivi eripuraan eripuriin
ulkopaikallissijat
adessiivi eripuralla eripurilla
ablatiivi eripuralta eripurilta
allatiivi eripuralle eripurille
muut sijamuodot
essiivi eripurana eripurina
translatiivi eripuraksi eripuriksi
abessiivi eripuratta eripuritta
instruktiivi eripurin
komitatiivi eripurine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eripura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

mahdollisesti sanasta eri ja murteellisesta sanasta purista (vrt. porista, sorista, nurista, jupista, jne.)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Helsinki: Mikä on eripurainen-sanan etymologia? Kysy kirjastonhoitajalta. 15.6.2018. Kirjastot.fi.