erklettere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklettern
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklettern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erklettern
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erklettern