erkletterte

Saksa

Verbi

erkletterte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklettern
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erklettern
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklettern
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erklettern
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)