erkletterten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erklettern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erklettern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erklettern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erklettern
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erklettert (joka on partisiipin perfekti sanasta erklettern)