erklimmen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	erklimmt
ind. imperf. y. 3. p.	erklomm
part. perf.	erklommen
apuverbi	haben

erklimmen

1. (a) erklimmen kiivetä jnk päälle, nousta jkn päälle; (myös kuvaannollisesti) valloittaa jk

Etymologia

er- + klimmen

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kiivetä jnk päälle) auf (a) steigen, besteigen, auf (a) klimmen