erklinge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklingen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erklingen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erklingen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erklingen