erkorene

Saksa

Verbi

erkorene

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)