erkorenen

Saksa

Verbi

erkorenen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
11. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erkoren (joka on partisiipin perfekti sanasta erkiesen)