erlangte

Saksa muokkaa

erlangte

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)