erlernte

Saksa muokkaa

erlernte

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)