erlernten

Saksa

Verbi

erlernten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlernen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)