ermutige

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ermutigen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ermutigen