ermutigte

Saksa

Verbi

ermutigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ermutigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ermutigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)