ernannte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ernennen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ernennen
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  8. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)