ernannten

Saksa

Verbi

ernannten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ernennen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ernennen
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
8. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
9. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
11. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
13. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)
16. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta ernannt (joka on partisiipin perfekti sanasta ernennen)