erniedrigte

Saksa

Verbi

erniedrigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erniedrigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erniedrigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erniedrigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erniedrigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erniedrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erniedrigen)