Redirect arrow without text.svg
Katso myös: erő


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ero (1)

  1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
    Minusta niillä ei ole mitään eroa.
    Sukupuolten välillä on monia eroja.
  2. erilleen lähtö
    En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
  3. ihmissuhteen päättyminen, avioero
    Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
  4. viran tai aseman jättäminen
  5. (matematiikka) erotus
    Mitta-arvojen ero oli suuri.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈe̞ro̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ero erot
genetiivi eron erojen
partitiivi eroa eroja
akkusatiivi ero;
eron
erot
sisäpaikallissijat
inessiivi erossa eroissa
elatiivi erosta eroista
illatiivi eroon eroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erolla eroilla
ablatiivi erolta eroilta
allatiivi erolle eroille
muut sijamuodot
essiivi erona eroina
translatiivi eroksi eroiksi
abessiivi erotta eroitta
instruktiivi eroin
komitatiivi eroine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aikaero, aste-ero, asumusero, avioero, avoero, eroahdistus, eroanomus, erohakemus, erojuhla, erokirja, eronhetki, eronpyyntö, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus, erotuomari, erovuoro, hinnanero, hintaero, ikäero, joukkoero, jännite-ero, korkeusero, kurssiero, laatuero, luokkaero, lämpöero, maaliero, mielipide-ero, näkemysero, pesäero, pituusero, potentiaaliero, rakenne-ero, sukupuoliero, tasoero, tuloero, virkaero, vivahde-ero, voimakkuusero

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ero Kielitoimiston sanakirjassa
  • ero Tieteen termipankissa

EsperantoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)

  1. osanen

IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

  1. aikakausi

ItaliaMuokkaa

VerbiMuokkaa

ero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
    Da giovane ero più forte.