Katso myös: erő

Substantiivi

muokkaa

ero (1)

  1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
    Minusta niillä ei ole mitään eroa.
    Sukupuolten välillä on monia eroja.
  2. erilleen lähtö
    En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
    EU-ero, euroero
  3. ihmissuhteen päättyminen, avioero
    Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
  4. viran tai aseman jättäminen
  5. (matematiikka) erotus
    Mitta-arvojen ero oli suuri.
  6. erillään olo, erossaolo
    Kissa ja koira ovat erossa toisistaan.
  7. etäisyys, välimatka
    Sillä ja sillä on eroa 1 metri.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈero/, [ˈe̞ro̞]
  • tavutus: e‧ro

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ero Kielitoimiston sanakirjassa
  • ero Tieteen termipankissa
  • ero Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 504 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)

  1. osanen

Substantiivi

muokkaa

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

  1. aikakausi

Italia

muokkaa

ero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
    Da giovane ero più forte.