eroaminen

Suomi

Substantiivi

eroaminen

1. avioliiton päättyminen
2. eri suuntiin lähteminen

   Kumppanukset eroaminen oli vääjäämätön teiden haarautuessa, kun he lähtivät omille teilleen.

Etymologia

• erota-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset

1. eroaminen avioliiton päättyessä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Käännökset

2. eroaminen, erisuuntiin lähteminen

ruotsi: separation, avgående

Liittyvät sanat

• avioero
• erkaantuminen
• ero

Verbi

eroaminen

1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä erota