eroberte

Saksa

Verbi

eroberte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erobern
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erobern
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erobern
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erobern
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)