eroberten

Saksa

Verbi

eroberten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erobern
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erobern
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erobern
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erobern
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erobert (joka on partisiipin perfekti sanasta erobern)