erregte

Saksa

Verbi

erregte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erregen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erregen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erregen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erregen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)