erregten

Saksa

Verbi

erregten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erregen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erregen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erregen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erregen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erregt (joka on partisiipin perfekti sanasta erregen)