erschrecke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erschrecken (’pelästyä, kauhistua’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erschrecken (’pelästyä, kauhistua’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erschrecken (’pelästyä, kauhistua’)

erschrecke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erschrecken (’kauhistuttaa’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erschrecken (’kauhistuttaa’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erschrecken (’kauhistuttaa’)
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erschrecken (’kauhistuttaa’)