erspüre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erspüren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erspüren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erspüren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erspüren