erspürte

Saksa

Verbi

erspürte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erspüren
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erspüren
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erspüren
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erspüren
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)