erspürten

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

erspürten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erspüren
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erspüren
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erspüren
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erspüren
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erspürt (joka on partisiipin perfekti sanasta erspüren)