erstaune

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erstaunen