erstaunte

Saksa

Verbi

erstaunte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)