ersticke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersticken
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersticken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersticken
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ersticken