erteilte

Saksa

Verbi

erteilte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erteilen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erteilen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erteilen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erteilen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)