erteilten

Saksa

Verbi

erteilten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erteilen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erteilen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erteilen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erteilen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erteilt (joka on partisiipin perfekti sanasta erteilen)