ertrinke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ertrinken
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ertrinken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ertrinken
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ertrinken