erwehrte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erwehren
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erwehren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erwehren
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erwehren