esineoikeus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

esineoikeus (40) (ei monikkoa)

  1. (oikeustiede) irtaimia ja kiinteitä esineitä koskevien varallisuussuhteiden sääntelyä koskeva oikeustieteen haara

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esineoikeus
genetiivi esineoikeuden
partitiivi esineoikeutta
akkusatiivi esineoikeus;
esineoikeuden
sisäpaikallissijat
inessiivi esineoikeudessa
elatiivi esineoikeudesta
illatiivi esineoikeuteen
ulkopaikallissijat
adessiivi esineoikeudella
ablatiivi esineoikeudelta
allatiivi esineoikeudelle
muut sijamuodot
essiivi esineoikeutena
translatiivi esineoikeudeksi
abessiivi esineoikeudetta
instruktiivi
komitatiivi esineoikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo esineoikeude-
vahva vartalo esineoikeute-
konsonantti-
vartalo
esineoikeut-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista esine ja oikeus

KäännöksetMuokkaa