etuilija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaetuilija (12)
- henkilö, joka etuilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈet̪ui̯ˌlijɑ/
- tavutus: e‧tui‧li‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etuilija | etuilijat |
genetiivi | etuilijan | etuilijoiden etuilijoitten (etuilijain) |
partitiivi | etuilijaa | etuilijoita |
akkusatiivi | etuilija; etuilijan |
etuilijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etuilijassa | etuilijoissa |
elatiivi | etuilijasta | etuilijoista |
illatiivi | etuilijaan | etuilijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etuilijalla | etuilijoilla |
ablatiivi | etuilijalta | etuilijoilta |
allatiivi | etuilijalle | etuilijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etuilijana | etuilijoina |
translatiivi | etuilijaksi | etuilijoiksi |
abessiivi | etuilijatta | etuilijoitta |
instruktiivi | – | etuilijoin |
komitatiivi | – | etuilijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | etuilija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka etuilee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- etuilija Kielitoimiston sanakirjassa