SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

etuus (40)[1]

  1. rahallinen etu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈet̪uːs/
  • tavutus: e‧tuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuus etuudet
genetiivi etuuden etuuksien
partitiivi etuutta etuuksia
akkusatiivi etuus;
etuuden
etuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi etuudessa etuuksissa
elatiivi etuudesta etuuksista
illatiivi etuuteen etuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuudella etuuksilla
ablatiivi etuudelta etuuksilta
allatiivi etuudelle etuuksille
muut sijamuodot
essiivi etuutena etuuksina
translatiivi etuudeksi etuuksiksi
abessiivi etuudetta etuuksitta
instruktiivi etuuksin
komitatiivi etuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan etu vartalosta et- ja suffiksista -uus; Reinhold von Beckerin käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • etuus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
  2. Kielikello 4/2015, s. 22.