finis

Katso myös: finiš

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	fīnis	fīnēs
akkusatiivi	fīnem fīnim	fīnēs fīnīs
genetiivi	fīnis	fīnium
datiivi	fīnī	fīnibus
ablatiivi	fīne fīnī	fīnibus

fīnis f. (3)

1. loppu
2. raja, ääri

Verbi

fīnīs

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fīniō

Ranska

Verbi

finis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä finir
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä finir
4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
6. (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä finir