formalisoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaformalisoiminen (38)
- teonnimi verbistä formalisoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | formalisoiminen | formalisoimiset |
genetiivi | formalisoimisen | formalisoimisten formalisoimisien |
partitiivi | formalisoimista | formalisoimisia |
akkusatiivi | formalisoiminen; formalisoimisen |
formalisoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | formalisoimisessa | formalisoimisissa |
elatiivi | formalisoimisesta | formalisoimisista |
illatiivi | formalisoimiseen | formalisoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | formalisoimisella | formalisoimisilla |
ablatiivi | formalisoimiselta | formalisoimisilta |
allatiivi | formalisoimiselle | formalisoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | formalisoimisena (formalisoimisna) |
formalisoimisina |
translatiivi | formalisoimiseksi | formalisoimisiksi |
abessiivi | formalisoimisetta | formalisoimisitta |
instruktiivi | – | formalisoimisin |
komitatiivi | – | formalisoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | formalisoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
formalisoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi formalisoida + johdin -minen