freite

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä freien
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä freien
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä freien
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä freien