gefallenen

Saksa

Verbi

gefallenen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
11. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta gefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta fallen)