gelobte

Saksa

Verbi

gelobte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä geloben
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä geloben
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä geloben
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä geloben
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta gelobt (joka on partisiipin perfekti sanasta geloben)