gestorbenen

Saksa

Verbi

gestorbenen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
11. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta gestorben (joka on partisiipin perfekti sanasta sterben)