getraue

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä getrauen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä getrauen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä getrauen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä getrauen