gewöhnte

Saksa

Verbi

gewöhnte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä gewöhnen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä gewöhnen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä gewöhnen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä gewöhnen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta gewöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta gewöhnen)