grauen

Katso myös: Grauen

Saksa

Adjektiivi

grauen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta grau
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta grau
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta grau
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta grau
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta grau
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta grau
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta grau
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta grau
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta grau

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	graust
ind. prees. y. 3. p.	graut
ind. imperf. y. 3. p.	graute
part. perf.	gegraut
apuverbi	haben

grauen

1. yksipersoonainen: es graut (d) pelottaa jkta
2. refl.: sich (a) grauen olla peloissaan