grillen

Espanja

Verbi

grillen

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä grillar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 3. persoonan muoto verbistä grillar

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	grillst
ind. prees. y. 3. p.	grillt
ind. imperf. y. 3. p.	grillte
part. perf.	gegrillt
apuverbi	haben

grillen

1. grillata, pariloida