Katso myös: gurú, gürü

Suomi muokkaa

Katso artikkeli Guru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Guru

Substantiivi muokkaa

guru (1)[1]

  1. (uskonto) uskonnollinen opettaja hindulaisuudessa, sikhiläisyydessä ja buddhalaisuudessa Guru tarkoittaa todella mahtavaa ja taitavaa.
  2. (arkikieltä) jonkin, varsinkin teknisen, alan asiantuntija
    C++-guru Bjarne Stroustrup luennoi Otaniemessä (aalto.fi)

Ääntäminen muokkaa

Tavutus muokkaa
  • tavutus: gu‧ru

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi guru gurut
genetiivi gurun gurujen
partitiivi gurua guruja
akkusatiivi guru;
gurun
gurut
sisäpaikallissijat
inessiivi gurussa guruissa
elatiivi gurusta guruista
illatiivi guruun guruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gurulla guruilla
ablatiivi gurulta guruilta
allatiivi gurulle guruille
muut sijamuodot
essiivi guruna guruina
translatiivi guruksi guruiksi
abessiivi gurutta guruitta
instruktiivi guruin
komitatiivi guruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo guru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • guru Kielitoimiston sanakirjassa
  • guru Tieteen termipankissa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru (monikko gurus)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
  2. (joskus leikkimielinen) vaikutusvaltainen neuvonantaja tai mentori

Ääntäminen muokkaa

  • (brittienglantia) /ˈɡʊ.ɹuː/, /ˈɡuː.ɹuː/

Etymologia muokkaa

  • hindin sanasta गुरू (guru) tai urdun sanasta گرو (guru) < sanskriitin sanasta गुरु (gurú, ”kunnioitettu”, ”kunnianarvoisa”)

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa
Johdokset muokkaa

Hausa muokkaa

Substantiivi muokkaa

gūr̃ū m. (monikko guraye)

  1. leveä nahkainen vyö, johon on tyypillisesti kiinnitetty paljon helyjä

Indonesia muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru

  1. opettaja
  2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m. (ei monikkoa)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

gȕru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi guru gurui
genetiivi gurua gurua
datiivi-lokatiivi guruu guruima
akkusatiivi gurua gurue
vokatiivi guruu gurui
instrumentaali guruom guruima

Aiheesta muualla muokkaa

  • gȕru Hrvatski jezični portal

Malaiji muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru

  1. kouluttaja, opettaja, opastaja
  2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Mapuche muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru (raguileo-aakkosin)

  1. punakettu

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m. (monikko gurus)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen muokkaa

  • (portugalinportugalia) /ɡu.ˈɾu/
Tavutus muokkaa
  • tavutus: gu‧ru

Etymologia muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m./f. (monikko gurus)

  1. opastaja, mentori

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru  (suku puuttuu)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia muokkaa

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m. (monikko gurus [luo])

  1. vaihtoehtoinen kirjoitusasu sanalle gourou

Slovakki muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɡu.ru/

Etymologia muokkaa

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
  2. jonkin alan johtaja tai asiantuntija

Unkari muokkaa

Substantiivi muokkaa

guru (monikko guruk)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia muokkaa

  • lainasana englannista

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1